|
|
Ei ehkä ihan kedon kaunein kukka, mutta ei se kivenmurikaltakaan näytä. Marchioness on ensivilkaisulla vähäsen vaatimaton, eikä sitä katsellessaan välttämättä ihan heti keksi tuijottavansa tosiasiassa kovinkin hyväsukuista hevosta. Kohtalaisen korrektisti se on rakentunut, mutta lihaskunnoltaan tamma on nyt kovin vetelä. Se on auttamatta ikätasoaan jäljessä, mitä tulee ratsukoulutukseen, sillä se vähän vaan unohtui. Tausta ei ole erityisen dramaattinen vaan pikemminkin huonojen ajoitusten summa: omistajan elämä myllersi niin kuin elämä joskus tekee, ja lupaava nuori hevonen jäi siinä sivussa vähälle huomiolle. Motivaatio ratsastusurheilua kohtaan ei lähtenyt palautumaan kohtuullisessa ajassa, joten laadukas, mutta auttamattoman pölyinen nuori hevonen sai lähteä ammattilaisen myytäväksi. Marchioness on vielä, ehkä silkkaa huonokuntoisuuttaan, ratsastaessa vähäsen laiskan oloinen ja reagoi haastaviin tilanteisiin ja liikaan paineeseen hidastamalla entisestään.
- tuoja
Jos maailmankaikkeudessa jokin olisi toisin, ja Mara sattuisikin olemaan ihminen, olisi se ehdottomasti sellainen äänekäs ja rasittava naapurintyttö. Tiedättehän, silmiään pyörittelevä teini, joka kuvittelee tietävänsä kaiken ihan kaikesta, omistaa muutaman hyvän kaverin ja lopuille huonoina päivinä näyttettäisiin kieltä keskisormet pystyssä. Maailmankaikkeudessa ei kuitenkaan ole jokin toisin, ja Mara on joidenkin onneksi, joidenkin harmiksi, hevonen. Ehdottoman ristiriitainen sellainen. Laadukkaasta suvusta, mutta valitettavasti turhankin paljon isältään luonnettansa perinyt tamma, jonka mielialat heittää vähintään kolme kuperkeikkaa kahdessa sekunnissa. Hoitaessa se osaa olla joidenkin mielestä "tamma", mutta, koska omistajansa ei tästä sanonnasta oikein perusta, käyttää hän ilmaisuna "luonteikasta." Ei, Mara ei missään nimessä ole ilkeä, se vaan sattuu olemaan vähän herkkähipiäinen ei niin pikku prinsessa, joka ottaa helposti nokkiinsa, ja pyörittelee silmiänsä. Harjaamiseen tarvitaan pehmeät otteet, ja rauhalliset liikkeet, ja tamma on hyvä pitää sidottuna, sillä se tuppaa olemaan välillä turhankin aktiivinen, eikä ymmärrä kokoaan. Joku päivä hoitajaa voi Maran mielestä verrata suurin piirtein herkkuvartaaseen, joka olisi ilo syödä, kun taas toisena päivänä ollaan niin mukavia, ettei tosikaan. Niin kuin sanottu, tamman mielialat vaihtelevat tuuliviirin lailla, eikä koskaan voi tietää mistä suunnasta seuraavaksi puhaltaa. Pohjimmiltaan se on monen lailla kuitenkin melkoinen halinalle (kauniisti hohtavilla hampailla), vaikka sitä puolta ei turhaan vilautellakkaan, kuin harvoille ja valituille.
Marchioness omaa emän puolelta laadukkaat askellajit, isän puolelta ilmavan hyppytyylin ja ihan omasta takaa hieman erikoisen työmotivaation. Myyjä epäili laiskahkon ratsastettavuuden tulevan lähinnä huonosta kunnosta, mutta ehkä se on vain Maran tapa suhtautua työntekoon. Tamma tarvitsee siis piitkän lämmittely verryttelyn, jotta siitä saisi kaivettua yhtään mitään aktiivisuutta esille. Ratsastajalla on myös hyvä olla hyvät vatsalihakset ja kehonhallinta, sillä holsteinin askellajit ovat sanalla sanoen hieman töyssyiset ja tamma . Toisaalta, kukapa hevosihminen ei nyt kärsisi vähän saadakseen tiukalta koulutuomarilta hyvät pisteet askelista? Kun sileän työmotivaatiota saa etsiä kissojen ja koirien kanssa, esteillä se on päin vastaista. Se nimittäin mäiskähtää kovaa ja korkealta suoraan naamaasi, jollet pidä varaasi. Tamman jarrupoljin on melko jumissa ja Mara - jälleen kerran - pyörittelee sinulle yläkautta silmiään, jos yrität muuta kuin pitää nätisti kiinni. Kyllä sen saa kuuntelemaankin. Jossain vaiheessa, sadankolmenkymmenen kirosanan ja pidätteen jälkeen. On siis sanomattakin selvää, ettei tamma ole ihan kokemattomimpien ratsastettavaksi suunniteltu, vaikka, ihme kyllä, talutusratsuna se toimii. Lapset (ja tarpeeksi lapsenmieliset) on Maran mielestä kovinkin ihana asia, ja niille voi tuhista vaikka puoli tuntia pää sylissä. Monille tulee myös yllätyksenä tamman hassu tapa höristä kaikelle. Älä siis ihmettele jos hiljaisesta tallista kuuluu vaimea hörinä, se on nimittäin aika varmasti meidän pikkuneiti mustankimo.
Marchioness omaa emän puolelta laadukkaat askellajit, isän puolelta ilmavan hyppytyylin ja ihan omasta takaa hieman erikoisen työmotivaation. Myyjä epäili laiskahkon ratsastettavuuden tulevan lähinnä huonosta kunnosta, mutta ehkä se on vain Maran tapa suhtautua työntekoon. Tamma tarvitsee siis piitkän lämmittely verryttelyn, jotta siitä saisi kaivettua yhtään mitään aktiivisuutta esille. Ratsastajalla on myös hyvä olla hyvät vatsalihakset ja kehonhallinta, sillä holsteinin askellajit ovat sanalla sanoen hieman töyssyiset ja tamma . Toisaalta, kukapa hevosihminen ei nyt kärsisi vähän saadakseen tiukalta koulutuomarilta hyvät pisteet askelista? Kun sileän työmotivaatiota saa etsiä kissojen ja koirien kanssa, esteillä se on päin vastaista. Se nimittäin mäiskähtää kovaa ja korkealta suoraan naamaasi, jollet pidä varaasi. Tamman jarrupoljin on melko jumissa ja Mara - jälleen kerran - pyörittelee sinulle yläkautta silmiään, jos yrität muuta kuin pitää nätisti kiinni. Kyllä sen saa kuuntelemaankin. Jossain vaiheessa, sadankolmenkymmenen kirosanan ja pidätteen jälkeen. On siis sanomattakin selvää, ettei tamma ole ihan kokemattomimpien ratsastettavaksi suunniteltu, vaikka, ihme kyllä, talutusratsuna se toimii. Lapset (ja tarpeeksi lapsenmieliset) on Maran mielestä kovinkin ihana asia, ja niille voi tuhista vaikka puoli tuntia pää sylissä. Monille tulee myös yllätyksenä tamman hassu tapa höristä kaikelle. Älä siis ihmettele jos hiljaisesta tallista kuuluu vaimea hörinä, se on nimittäin aika varmasti meidän pikkuneiti mustankimo.
❅ Sukutaulu ❅ |
Isälinja: Eleazer - Exulansy - Elysium
Emälinja: Granduchess - Chelitas - Chalinda S |
i. Eleazer evm holst, 170cm, musta |
ii. Exulansy evm holst, 169cm, ruunikko |
iii. Elysium evm holst, 170cm, ruunikko |
iie. Rheingold TH evm holst, 168cm, tummanruunikko |
||
ie. Asterin evm holst, 168cm, ruunikko |
iei. Olympus evm holst, 165cm, musta |
|
iee. Alyssa evm holst, 169cm, punaruunikko |
||
e. Granduchess evm holst, 167cm, ruunikonkimo |
ei. Baron Bonnevil evm holst, 169cm, ruunikko |
eii. Barock evm holst, 170cm, punaruunikko |
eie. The Countess evm holst, 165cm, tummanruunikko |
||
ee. Chelitas evm holst, 163cm, ruunikonkimo |
eei. Goodenough evm holst, 164cm, ruunikko |
|
eee. Chalinda S evm holst, 160cm, mustankimo |
❅ Jälkeläiset ❅
Astutetaan orilla Stardom Calls vuoden 2020 lopussa.
s. 00.00.0000, varsa, isä, omistaja
s. 00.00.0000, varsa, isä, omistaja
❅ Kilpailukalenteri ❅
Kilpailee porrastettuja ja villejä.
|
Ajan tasalla oleva statistiikka löytyy täältä. |
Villit
00.00.0000 kilpailu, taso :: 00/00 (00,000%)
|
00.00.0000 kilpailu, taso :: 00/00 (0-0 vp)
|
PKK 18.7.2020 - Zen - Tammavarsat - HY - tuom. Pölhö
❅ Tarina-arkisto ❅
Sellasta sitte 16.7.
...Ihan ensimmäiseksi, olin ostanut taas oman hevosen.
Niin kuin ihan oikean hevosen, sellaisen jolla oli lämmintä, ei kylmää verta ja pitkät jalat, toisin kuin Kuiskeella. Olin sattunut, niin sanotusti, ihan vaan ohi mennen mainitsemaan Isabellalle etsiskeleväni uutta kisahevosta, ja naisen vilkaistua nopeasti mustaa tammaani (Kai se oli sille vähän lämmennyt? Varmaan käyttänyt kallista aikaansa suvun tonkimiseen ja värien pyörittelyyn?), hän oli, ihan vain ohi mennen maininnut Dierk Mayerista. Estelegendasta olin toki kuullut, ja ihaillut hänen hevosiaankin usein, mutta eipä ollut päähän pälkähtänyt katsella niitä hevosia sitten kriittisin silmin, ja etsiä jotain potentiaalista hevos- tai vanhempiehdokasta varsalle. Isabella mainitsi myös vielä, ihan vaan ohi mennen, että kappas vaan, kaksi auburnilaista (tai jotain muuta mitä lie laista) oli Saksassa, kyseisen miehen tallilla kesäduunissa. Ja mikä vielä parempaa, he voisivat tuoda mukanaan nelijalkaisen, mikäli joku hyvä sattuisi löytymään.
Niinpä mä sitten yö myöhään selailin myytäviä hevosia, tuijottelin lukuisia kuvia ja videoita ja tutkin sukuja. Silmiin iski mustankimo tamma, joka oli myynnissä lähinnä ajanpuutteen vuoksi. Alunperin mä olin ettimässä ruunaa, ruunattavaa oria tai hyvätapaista oria, mutta jokin tammoissa aina tuntui iskevän. Marchioness oli myyntitekstin mukaan hyvästä suvusta, mutta auttamatta jäljessä ikäisistään ratsukoulutuksessa. Ja koska minähän reippaana tyttönä pidän projekteista, ei varmaan kukaan ylläty jos seuraava asia mitä tein, oli muutamat puhelinsoitot. Sain lisää kuvia ja videoita vastapalkaksi ja pari päivää harkittuani, ja vet checkin mentyä läpi, tamma olikin minun nimissäni. Annia oli epäilyttänyt, että ostin hevosen vain videoiden perusteella, mutta minulla oli kova luotto Dierk Mayerin tasoisen miehen hevosiin. Tamma matkustaisi jonkun JosefinaJosefiinan ja Rasmuksen kyydissä heinä-elokuun vaihteessa Suomeen, ja sen jälkeen alkaisikin kova treeni ja tutustuminen heppasen kuntoon saamiseksi. Pitäisi vaan toivoa, että Auburnista aukeaisi ihan pysyväkin paikka, kun Kuiskuttaja lähtisi takaisin oikeille kotikonnuilleen. Kyseinen tamma törkkäsi minua vaativasti turvallaan. Kai sen satulavyön voisi kiristää alle kymmenessäkin minuutissa... Lue koko tarina
...Ihan ensimmäiseksi, olin ostanut taas oman hevosen.
Niin kuin ihan oikean hevosen, sellaisen jolla oli lämmintä, ei kylmää verta ja pitkät jalat, toisin kuin Kuiskeella. Olin sattunut, niin sanotusti, ihan vaan ohi mennen mainitsemaan Isabellalle etsiskeleväni uutta kisahevosta, ja naisen vilkaistua nopeasti mustaa tammaani (Kai se oli sille vähän lämmennyt? Varmaan käyttänyt kallista aikaansa suvun tonkimiseen ja värien pyörittelyyn?), hän oli, ihan vain ohi mennen maininnut Dierk Mayerista. Estelegendasta olin toki kuullut, ja ihaillut hänen hevosiaankin usein, mutta eipä ollut päähän pälkähtänyt katsella niitä hevosia sitten kriittisin silmin, ja etsiä jotain potentiaalista hevos- tai vanhempiehdokasta varsalle. Isabella mainitsi myös vielä, ihan vaan ohi mennen, että kappas vaan, kaksi auburnilaista (tai jotain muuta mitä lie laista) oli Saksassa, kyseisen miehen tallilla kesäduunissa. Ja mikä vielä parempaa, he voisivat tuoda mukanaan nelijalkaisen, mikäli joku hyvä sattuisi löytymään.
Niinpä mä sitten yö myöhään selailin myytäviä hevosia, tuijottelin lukuisia kuvia ja videoita ja tutkin sukuja. Silmiin iski mustankimo tamma, joka oli myynnissä lähinnä ajanpuutteen vuoksi. Alunperin mä olin ettimässä ruunaa, ruunattavaa oria tai hyvätapaista oria, mutta jokin tammoissa aina tuntui iskevän. Marchioness oli myyntitekstin mukaan hyvästä suvusta, mutta auttamatta jäljessä ikäisistään ratsukoulutuksessa. Ja koska minähän reippaana tyttönä pidän projekteista, ei varmaan kukaan ylläty jos seuraava asia mitä tein, oli muutamat puhelinsoitot. Sain lisää kuvia ja videoita vastapalkaksi ja pari päivää harkittuani, ja vet checkin mentyä läpi, tamma olikin minun nimissäni. Annia oli epäilyttänyt, että ostin hevosen vain videoiden perusteella, mutta minulla oli kova luotto Dierk Mayerin tasoisen miehen hevosiin. Tamma matkustaisi jonkun JosefinaJosefiinan ja Rasmuksen kyydissä heinä-elokuun vaihteessa Suomeen, ja sen jälkeen alkaisikin kova treeni ja tutustuminen heppasen kuntoon saamiseksi. Pitäisi vaan toivoa, että Auburnista aukeaisi ihan pysyväkin paikka, kun Kuiskuttaja lähtisi takaisin oikeille kotikonnuilleen. Kyseinen tamma törkkäsi minua vaativasti turvallaan. Kai sen satulavyön voisi kiristää alle kymmenessäkin minuutissa... Lue koko tarina
|
Loimitus ☀️ - Pahimpina ötökkäkausina laitumelle marmorikuvioinen ötöloimi ja -huppu 🌧️ - Kovalla sateella punainen sadeloimi ❄️ - Kovilla pakkasilla ulos liila ulkotoppis, sisään punainen tallitoppis ja ratsastukseen (alku/loppuverryttelyihin) liila ratsastusloimi 💧 - Kuivatukseen kylmällä villaloimi, muuten ilman |
Varusteista kiitos Ruusupihan varustepuoti, Varustevaunu, Sokka Luxuries, Varustekartano, Hemsbury Saddlery, Oddpixel ja Equestrian PRO.
Marchioness on virtuaalihevonen.
Kaikki sivujen kuvat ja tekstit © Alva VRL-14837, ellei toisin mainita.
Varsakuvan tausta © Lynn
Sukuselvitys ii. ja ie. kirjoittanut Erin
Kaikki sivujen kuvat ja tekstit © Alva VRL-14837, ellei toisin mainita.
Varsakuvan tausta © Lynn
Sukuselvitys ii. ja ie. kirjoittanut Erin